Charmantti murhakaupunki Ystad

Tämä julkaisu on muhinut jo kymmenen kuukautta luonnoksena blogin uumenissa. On aika herätellä Hoppalo ja julkaista tämäkin matkakertomus. Lähdetään siis Etelä-Ruotsiin.

Startatessani keskiviikkona 19.2. klo 02:55 kotipihasta kohti Vaasan lentokenttää, lumipyry teki lähdöstä jännittävän. Matkaan olisin tuskin lähtenyt, ellei Kauhavan Elokuvakaupunki-hanke olisi kyseistä mahdollisuutta tarjonnut. Opintomatkana mainostettu reissu sisälsi taikasanat: ruotsalainen tv-tuottaminen, Wallander, Silta, Malmö ja Ystad – kaikki mielenkiintoisia maisemia, joissa en ollut vielä käynyt.

Unelias Malmö

Malmössa seuruettamme odotti äidillinen opas, ruhtinaalisen iso linja-auto ja hiljaiset kadut. Keväiseltä tuntuva sade ja sumuiset puutarhat tehostivat unenomaista tunnelmaa ajellessamme Malmön historiallisten aukioiden ja rakennusten lomitse. Opas totesi, että talviaikaan turistikierrokset olivat harvinaisia. Maisema oli kuitenkin Suomen lumisiin kenttiin verrattuna kovin keväinen ja vehreä – puistoissa pilkotti paikoittain jopa keltaisia kukkia.

Ennakko-odotuksiini vaikutti varmasti Silta-sarjan piirtämä kolkko kuva kaupungista. Malmö tuntui aamun kiertoajelun perusteella leppoiselta paikalta, jossa eläkeläiset kansoittivat suurinta osaa kaupunkia. Ruotsin monikansallisin kaupunki vaikutti mainettaan herttaisemmalta paikalta asua.

Itseäni olisi kiinnostanut poiketa myös Tanskan puolella Kööpenhaminassa, mikä olisi vienyt junalla vain puoli tuntia suuntaansa. Valitettavasti aikataulu ei kuitenkaan riittänyt Kattegatin ylittämiseen.

Jalkautuminen Ystadiin

Henning Mankellin lempikaupungin kuvatuin katu

Oli vielä aamupäivä, kun pääsimme Ystadiin, 60 kilometrin päähän Malmöstä, Ruotsin eteläiselle “aurinkorannalle”. Hiljaiset kadut toivottivat meidät tervetulleiksi pittoreskiin pikkukaupunkiin, joka 1970-luvun kuntauudistuksen jälkeen on kai tätä nykyä virallisesti kunta – mikä on varsin hassua, sillä historiankirjoitusten mukaan Ystad ehti olla miltei 800 vuotta kaupunki ja yksi Ruotsin merkittävimmistä kauppapaikoista.

Ihastuin ensisilmäyksellä hotelliimme, jossa majoituin ruhtinaallisesti siniseen salonkiin. Fiilisteltyämme hetken majapaikkamme, 1700-luvulta asti toimineen Sekelgårdenin puitteita, suuntasimme vanhan kaupungin torin kulmalla sijaitsevaan ruokapaikkaan lounaalle. Ruokailun jälkeen oli muutama tunti aikaa ennen kiertokävelyä, joten kellahdin kuninkaalliseen sänkyyni päiväunille herätyskello kädessä.

Päivän mielenkiintoisin anti, kiertokävely Wallanderin jalanjäljissä alkoi kirkkain silmin ja inspiroivassa seurassa, kun jo kymmenen vuoden kokemuksen omaava oppaamme johdatteli meidät Ystadin kapeille kujille. Valitettavasti Wallander-fanitukseni alkoi vasta nähtyäni muutamia jaksoja BBC:n uudelleenfilmatisoinneista Kenneth Branaghin johdolla, joten monet alkuperäisissä sarjoissa legendaarisiksi muodostuneista kuvauspaikoista olivat minulle täysin tuntemattomia.

Kiinnostavinta oli kuulla, kuinka elokuvakaupungin tarina oli saanut alkunsa Henning Mankellin kesänviettopaikkana ja kirjailijan ihastumisena kaupungin tunnelmaan. Kun Ystadin lähettyvillä tapahtui aito ja oikea, brutaali murha, Mankell kauhistui raakuudesta, joka hyysi rauhallista seutua. Myöhemmin kirjailija halusi työstää paikallisia asukkaita järkyttänyttä tapahtumaa ja alkoi kirjoittaa dekkareita yhdistämällä uneliaan Ystadin, ongelmissaan rypevän rikoskomisarion ja murhanhimoisen psykologian.

Kenneth Branagh Kurt Wallanderina toi BBC:n Ystadiin

Vaikka kaupunki uinui talviunilla, tunnelma oli viehättävä, jopa sadunomainen – ei ihme, että paikka oli lumonnut monia kävijöitä. Vanha, pääasiassa oljesta ja savesta rakennettu keskusta oli mukavan kokoinen kiertää kävellen ja varsinkin vanhan luostarin katveessa oli säilynyt onnistuneesti jotain keskiaikaisen urbaania. Oli myös ilo huomata, että ymmärsin ruotsinkielisen oppaamme jutut miltei täydellisesti. Skånen murre kuulosti jopa kotoisalta.

Pari tuntia kierreltyämme saimme oppaaltamme vielä kävelyohjeet elokuvastudioille, jotka sijaitsivat parin kilometrin päässä hotelliltamme. Seuraavana aamuna olisikin reissun jännin osuus, kuvausstudioihin tutustuminen. Ilta oli mukava päättää muutaman oluen ja lämmittävän pubiruuan parissa.

Puiseva faktalaatikko kohteista, joita ei tässä näy: Ruotsin kuningas Kaarle XII asusteli 1700-luvun alkupuolella rakennuksessa, joka sijaitsi hotelliamme vastapäätä. Ystadista löytyy myös Skandinavian vanhin pystyssä oleva puurakenteinen talo Pilgrändshuset, joka on rakennettu 1480.

Ystadissa kuvattua

Nukuttuani yöni paremmin kuin missään hotellissa koskaan, nautin aamiaista bergmanin-punaisessa aamiaissalissa ja hilpaisin merenrantaan, missä näin vilauksen auringosta. Paikan merellisestä historiasta kertoi myös laiturilta löytämäni kuva uimalasta, joka oli kuin pieni linna meren rannalla. Valitettavasti aika oli jo vienyt tämän näyn mukanaan. Nautin kuitenkin paljon erikoislaatuisen pehmeästä helmikuun valosta, joka tuntui hohteellaan valaisevan kaiken.

Ystadin meriuimala, jota ei enää ole

Kun seurueemme kokoontui torin laidalla, alkoi taas sataa. Kiirehdimme studioille, jotka sijaitsivat muutaman kilometrin päässä, vanhoissa puolustusvoimien punatiilistä rakennetuissa halleissa. Studioihin tutustuminen jäikin sitten vain rakennusten katseluksi ulkopuolelta, sisälle emme päässeet. Sen sijaan istahdimme Cineteketiin, kaupungin ylläpitämään filmimuseoon, jossa näimme hieman pölyisen kokoelman valokuvia sekä rekvisiittaa studioilla kuvatuista elokuvista ja tv-sarjoista.

Museo-opas kertoi lyhyesti Ystadissa kuvatuista tuotannoista, kyseli kohteliaasti suomalaisista faneista ja hätisteli meidät sitten pimennettyyn huoneeseen katsomaan dokumenttielokuvaa Wallanderista.

Oma kiinnostukseni keskittyi lähinnä Silta-sarjaan, jonka kolmannen tuotantokauden kuvaukset olivat alkamassa keväällä. Innostuin nähdessäni Silta-aiheisia sightseeing-lehtisiä Cineteketin aulassa, mutta kyseltyäni tarkempia tietoja, sain kuulla, että Silta-sarjaan perehdyttäviä kiertoajeluja oli tarjolla Malmössa vain kesäaikaan. Lisätietoja Silta-kiertoajelusta löytyy Visit Skåne -sivustolta, jos elokuvallinen matka Malmöhön kiinnostaa.

Ilahduttavaa oli kuulla, että ruotsinsuomalaisen kirjailijan Susanna Alakosken Sikalat-kirja filmatisoitiin elokuvaksi juuri Ystadissa, ohjaajana Pernilla August ja pääosassa Noomi Rapace. Suomalaisina näyttelijöinä mukana olivat Outi Mäenpää ja Ville Virtanen.

Koko reissun keskeisimmästä kohteesta jäi hieman väljähtynyt maku. Tyylikkäille tv- ja elokuvasarjoille olisin toivonut laadukkaampaa esille asettelua – panostus museon ulkoasuun ja laajuuteen tuntui vähäiseltä ja tunkkaiselta 90-luvun kuoseineen.

Kun esitimme toiveen päästä näkemään studiotiloja, reaktio oli lähinnä hämmästynyt. Oli sääli, ettei Kauhavan Elokuvakaupunki-hanke päässyt benchmarkkaamaan lähemmin ruotsalaisia tuotanto-olosuhteita. Toisaalta, konkreettisesta elokuvatuottamisesta kiinnostunut kävijä ei lukeudukaan perinteisiin elokuvaturisteihin, joille teemaan sopivat kiertokävelyt, valokuvat ja fanituotteet riittävät.

Cineteket – elokuvamuseo, joka kaipasi päivitystä 2000-luvulle

Luostarin helmoissa

Lounastettuamme puolustusvoimien varikkoalueelle versoneessa kulttuuriruokalassa, karkasin omille teilleni luostarin suuntaan. Halusin tutustua lähemmin museoituun fransiskaaniluostariin, jossa esillä oli luontoaiheinen valokuvanäyttely ja niinkin kiinnostava aihe kuin teemanäyttely suolasta. Ymmärrettävistä syistä sain mennä tutustumaan luostariin itsekseni – pidin hyvin paljon paikan seesteisestä tunnelmasta ja sain aikamatkailla rauhassa puitteissa, jotka johdattivat alueen elinvoimaisimman ajan ytimeen myöhäiselle keskiajalle.

Hiiviskelin aikani luostarin saleissa, kunnes hiljaisuuden retriitin unettavuus ajoi minut takaisin kaupungin kaduille ihmisten pariin. Vaelsin ruokakaupan kautta hotellille ruotsalaisia trendilehtiä ja kookossuklaahattuja mussuttamaan. Jostain syystä hotellin wlan ei tuntunut toimivan, mutta tietysti ruotsalainen tv-kanava tarjoili elokuvia, joita halusinkin nähdä.

Luostarin seinältä löytämäni 1500-luvun merikartan eläimistöä

Takaisin lumisille kentille

Kolmantena päivänä heräsin aikaisin aamiaiselle. Löysin hotellin tarjoilusta jopa luomuhunajaa, jota lusikoin flunssankarkotteena jälkiruuaksi. Poikkesimme vielä Ystadin kunnantalolle, jonne lähdin jäniksenä hankeihmisten matkaan tutustumaan paikalliseen toimintaan. Oli mukava jutustella ruotsiksi, joka tuntui sujuvan jo melkein ongelmitta. Muutenkin ruotsalainen työpaikkakulttuuri näyttäytyi suomalaiselle rentona ja vieraanvaraisena – oli jopa lupa nauraa ja vitsailla.

Paluumatkoilla on usein puuduttava vaikutus, mutta laskeuduttuamme illan pimeydessä Vaasan lentokentälle naamaan iloisesti läiskivä lumituisku herätti talven raikkaudella. Seurueemme tuntui olevan tyytyväinen matkan antiin ja Elokuvakaupunki-hankekin oli löytänyt eväitä kotiin vietäväksi.

Itse olin nauttinut reissun rentoudesta – matkan ohjelma oli ollut valmiiksi suunniteltu, mutta sovittua tekemistä ei ollut liikaa, joten aikaa löytyi myös omille tutkimusretkille. Mukavinta näin jälkikäteen on muistella, kuinka mieleenpainuvan ystävällisiä tapaamani ystadilaiset olivat. Sumuisen historiallinen Ystad oli kodikas elämys.

Ystadin luostarin pienoismalli

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: