Iho

Ohikulkevan naisen kasvot.

Kovalla kämmenellä silitetty iho,

kuin laskeva aurinko,

punertava ja palanut,

pakkasessa kovetettu,

ei edes vanha vielä –

petojen metsässä parkkiintunut iho,

jota ei enää mikään maitokylpy pehmennä,

ei mikään rakkaudella valutettu vesi paranna.

 

Seuraan kaiken nähneen jäljillä

ja muistan miksi pelkään.

Keho muistaa

lyönnin ja ahavoituneen naurun.

Kun kaikki sanotut sanat ovat loukkauksia,

syitä repiä rystyset ruvemmalle

ja pimentää menneisyyden

valkoisina välkkyvät aaveet

vahvoilla juomilla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: