Sukellan pakkasen ulottumattomiin.
Liukuovi sulkeutuu äänettömänä, aineettomana.
Syön valmisruoka-annosta akvaariossa.
Tuijotan lattialle viskattua Itellan laatikkoa,
kupongit leijailevat ikkunan takana.
Puhelimet soivat.
Kuka jakaa päivän lehden,
jota ei ole vieläkään tullut?
Palvelija ei tiedä –
ei ole ketään,
joka ottaisi vastuun,
tehtävistä kalleimman kannettavaksi.
Uimme virtojen mukana,
silti törmäilemme näkymättömiin seiniin.
Kuinka hengittää ulos,
päästää irti,
kun kaikki on otettava vastaan?