Tässä talossa täytyy varoa,

ettei sinun silmiäsi puhkota.

Sokkeloisilla käytävillä ja

hämärissä nurkissa

arvaamattomia ääniä.

 

Jokaisella askeleella

periksiantavien lankkujen väsynyt itku.

Olet matkalla eteläsiivestä pohjoiseen

talossa, joka keinuu jalustallaan.

 

Ja kun tunnet, 

että maailma keinahtaa,

käytävillä liikkuu joku muu 

pitkillä jaloillaan,

törmäillen seiniin, kompastellen.

 

Et tiedä, seuraako se sinua

vai käveletkö itse kohti ääntä, 

joka hakkaa hajoavia tapetteja.

 

Kun et löydä ulko-ovea,

käännyt takaisin ja näet lintumaisen asukkaan.

Se kääntää päänsä,

pitkän nokkansa

kohti sinua.

 

Se on seurannut sinua

ja yrittää nähdä sinut –

tuijottaa,

vaikka sillä ei ole silmiä,

syvät kuopat ammollaan.

 

Minä olen huolissani sinusta,

se kuiskaa,

sillä maailmanloppu on tulossa.